Maapallon väestönkasvu ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen ovat nostaneet ruoantuotannon kestävyyden yhä keskeisempään asemaan. Perinteisen luomutuotannon rinnalle on noussut uusia käsitteitä, kuten uudistava viljely ja agroekologia, jotka herättävät kysymyksiä ja keskustelua. Ovatko nämä uudet tuotantomuodot todellinen ratkaisu ympäristöhaasteisiin vai ainoastaan markkinointiin suunnattuja termejä, joiden avulla yritykset voivat harjoittaa viherpesua? Tätä teemaa purettiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jonka järjestivät Luomuinstituutti ja Baltic Sea Action Group (BSAG). Tilaisuus toimi esinäytöksenä Euroopan luomutuotannon päivälle ja Kestävän kehityksen viikolle, korostaen tarvetta tieteelliseen pohjaan perustuvalle ymmärrykselle.
Uudistava viljely (regenerative agriculture) on tavoitellut viime vuosina suurta näkyvyyttä. Se keskittyy maaperän terveyden parantamiseen, hiilen sitomiseen maaperään ja biologisen monimuotoisuuden lisäämiseen. Käytännön tasolla se tarkoittaa usein muokkaamatonta tai vähämuokkaista viljelyä, monipuolisia viljelykiertoja, kerääjäkasvien käyttöä ja lannoitteiden käytön minimointia. Kuten BSAG:n strategiajohtaja Pieta Jarva totesi, tavoitteena on luoda ruokajärjestelmä, joka on sekä kestävä että joustava. Se ei kuitenkaan ole sertifioitu järjestelmä kuten luomu, mikä herättää kysymyksiä sen uskottavuudesta ja todentamisesta.
Mihin luomua, uudistavaa viljelyä ja agroekologiaa tarvitaan?
Maailmanlaajuinen ruokajärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, jonka kehittämiseen tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Luomun, agroekologian ja uudistavan viljelyn välinen suhde on usein monimutkainen. Vaikka ne jakavat samat perusperiaatteet, kuten maaperän ja biodiversiteetin kunnioittamisen, niiden toteutustavat ja säädöspohjat eroavat toisistaan.
- Luomutuotanto: Säädelty ja sertifioitu järjestelmä, joka perustuu ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja kuluttajien terveyden kunnioittamiseen. Se kieltää keinotekoisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön.
- Uudistava viljely: Termi, joka kuvaa tavoitetta parantaa ekosysteemipalveluita. Sillä ei ole yhteistä sertifiointia, ja se voi vaihdella suuresti tilalta toiselle. Se voi olla osa luomutuotantoa tai itsenäinen lähestymistapa.
- Agroekologia: Tieteellinen ala ja sosiaalinen liike, joka tutkii maatalouden ja ekosysteemien välisiä vuorovaikutuksia. Se korostaa paikallista tietotaitoa ja sopeutumista, ja sen tavoitteena on muuttaa koko ruokajärjestelmää kestävämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi.
Termien viidakko ja viherväitteiden merkitys
Käsitteiden runsaus voi olla hämmentävää sekä viljelijöille että kuluttajille. Markkinoinnissa käytetyt viherväitteet herättävät yhä enemmän huolta. Mikä on todellista edistystä ja mikä vain markkinointipuhetta? Kuluttajien on vaikea erottaa toisistaan aitoa kestävää tuotantoa ja viherpesua. Sääntely pyrkii puuttumaan tähän ongelmaan. Euroopan unioni on esimerkiksi asettanut tiukempia vaatimuksia ympäristöväitteiden todentamiselle. Tämä tarkoittaa, että yritysten on pystyttävä osoittamaan, että niiden mainostamat ympäristöedut ovat todellisia ja mitattavissa. Tämän sääntelyn tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä ja luottamusta markkinoilla, suojellen samalla kuluttajia harhaanjohtavilta väitteiltä.
Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen nostaa esiin luomutuotannon ristiriitaiset odotukset. Luomun on oltava sekä ekologisesti kestävää että taloudellisesti kannattavaa. Kansainvälinen ja paikallinen luomukeskustelu sekoittuvat, vaikka paikallisuuden tulisi olla luomun kulmakivi. Tämä korostaa tarvetta selkeämmille määritelmille ja yhteiselle ymmärrykselle.
Uudistava viljely voi tarjota työkalupakin, jonka avulla viljelijät voivat soveltaa käytäntöjä, jotka ovat parhaiten soveltuvia heidän omalle tilalleen ja olosuhteilleen. Se voi toimia siltana perinteisen viljelyn ja luomutuotannon välillä, kannustaen viljelijöitä siirtymään kohti kestävämpiä käytäntöjä askel kerrallaan. Tämä joustavuus on sen suurin vahvuus, mutta myös haaste: ilman yhteistä standardia on vaikea varmistaa, että kaikki sen nimeen vannovat viljelijät todella edistävät ympäristön tilaa.
Mitä uusia tuotantomuotoja maatalous tarvitsee?
Maatalouden on sopeuduttava yhä nopeammin muuttuvaan ilmastoon ja kuluttajien vaatimuksiin. Vaikka luomutuotanto on vakiintunut ja arvostettu, se ei yksin voi ratkaista kaikkia ruokajärjestelmän ongelmia. Uudet tuotantomuodot, kuten uudistava viljely ja agroekologia, tarjoavat täydentäviä näkökulmia ja menetelmiä. Ne voivat auttaa kehittämään maataloutta kokonaisvaltaisemmin, huomioiden paitsi tuotannon, myös sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat.
Tärkeintä on avoin ja rehellinen keskustelu. Kuten Pieta Jarva totesi, selkeät termit ja määritelmät auttavat ymmärtämään, millaisia tekoja tarvitaan ruokajärjestelmän muuttamiseksi. On tärkeää, että kuluttajat voivat luottaa siihen, että heidän valintansa todella tukevat kestävää kehitystä eivätkä ole vain osa viherpesukampanjaa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan tutkimukseen perustuvaa tietoa, avoimuutta ja riippumattomia todentamismekanismeja.
Sääntelyn rooli ruoantuotannon uudistamisessa
Sääntelyllä on olennainen rooli ruoantuotannon tulevaisuudessa. Se voi joko jarruttaa innovaatioita tai edistää kestäviä käytäntöjä. Esimerkiksi tiukempi lainsäädäntö voi kannustaa viljelijöitä vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja siirtymään kohti agroekologisia menetelmiä. Toisaalta, liian jäykkä sääntely voi estää kokeiluja ja innovaatioita, jotka ovat elintärkeitä sopeutumiskyvyn lisäämiseksi. Sääntelyn tulisi olla joustavaa, mutta samalla riittävän tiukkaa, jotta se estää viherpesun ja varmistaa todellisen edistyksen. Tulevaisuudessa, kun uudet teknologiat ja viljelymenetelmät kehittyvät, sääntelyn on sopeuduttava ja tuettava siirtymistä kohti kestävämpää ja reilumpaa ruokajärjestelmää.